kuiskuttaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kuiskuttaminen (38)
- teonnimi verbistä kuiskuttaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuiskuttaminen | kuiskuttamiset |
| genetiivi | kuiskuttamisen | kuiskuttamisten kuiskuttamisien |
| partitiivi | kuiskuttamista | kuiskuttamisia |
| akkusatiivi | kuiskuttaminen; kuiskuttamisen |
kuiskuttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuiskuttamisessa | kuiskuttamisissa |
| elatiivi | kuiskuttamisesta | kuiskuttamisista |
| illatiivi | kuiskuttamiseen | kuiskuttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuiskuttamisella | kuiskuttamisilla |
| ablatiivi | kuiskuttamiselta | kuiskuttamisilta |
| allatiivi | kuiskuttamiselle | kuiskuttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuiskuttamisena (kuiskuttamisna) |
kuiskuttamisina |
| translatiivi | kuiskuttamiseksi | kuiskuttamisiksi |
| abessiivi | kuiskuttamisetta | kuiskuttamisitta |
| instruktiivi | – | kuiskuttamisin |
| komitatiivi | – | kuiskuttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kuiskuttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kuiskuttamis- | |