kuiskaileminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kuiskaileminen (38)
- teonnimi verbistä kuiskailla
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuiskaileminen | kuiskailemiset |
| genetiivi | kuiskailemisen | kuiskailemisten kuiskailemisien |
| partitiivi | kuiskailemista | kuiskailemisia |
| akkusatiivi | kuiskaileminen; kuiskailemisen |
kuiskailemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuiskailemisessa | kuiskailemisissa |
| elatiivi | kuiskailemisesta | kuiskailemisista |
| illatiivi | kuiskailemiseen | kuiskailemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuiskailemisella | kuiskailemisilla |
| ablatiivi | kuiskailemiselta | kuiskailemisilta |
| allatiivi | kuiskailemiselle | kuiskailemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuiskailemisena (kuiskailemisna) |
kuiskailemisina |
| translatiivi | kuiskailemiseksi | kuiskailemisiksi |
| abessiivi | kuiskailemisetta | kuiskailemisitta |
| instruktiivi | – | kuiskailemisin |
| komitatiivi | – | kuiskailemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kuiskailemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kuiskailemis- | |
Etymologia
[muokkaa]- verbi kuiskailla + johdin -minen