kuhnailija
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kuhnailija (12)
- henkilö, joka kuhnailee
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkuhnɑi̯ˌlijɑ/
- tavutus: kuh‧nai‧li‧ja
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kuhnailija | kuhnailijat |
genetiivi | kuhnailijan | kuhnailijoiden kuhnailijoitten (kuhnailijain) |
partitiivi | kuhnailijaa | kuhnailijoita |
akkusatiivi | kuhnailija; kuhnailijan |
kuhnailijat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kuhnailijassa | kuhnailijoissa |
elatiivi | kuhnailijasta | kuhnailijoista |
illatiivi | kuhnailijaan | kuhnailijoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kuhnailijalla | kuhnailijoilla |
ablatiivi | kuhnailijalta | kuhnailijoilta |
allatiivi | kuhnailijalle | kuhnailijoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kuhnailijana | kuhnailijoina |
translatiivi | kuhnailijaksi | kuhnailijoiksi |
abessiivi | kuhnailijatta | kuhnailijoitta |
instruktiivi | – | kuhnailijoin |
komitatiivi | – | kuhnailijoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kuhnailija- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset[muokkaa]
1. henkilö, joka kuhnailee
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kuhnailija Kielitoimiston sanakirjassa