ksenon

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Ksenon Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Alkuaineet
jodiksenoncesium
IXeCs


Substantiivi[muokkaa]

ksenon (6)

  1. jalokaasuihin kuuluva alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Xe

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈksenon/
  • tavutus: kse‧non

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ksenon ksenonit
genetiivi ksenonin ksenonien
ksenoneiden
ksenoneitten
partitiivi ksenonia ksenoneita
ksenoneja
akkusatiivi ksenon;
ksenonin
ksenonit
sisäpaikallissijat
inessiivi ksenonissa ksenoneissa
elatiivi ksenonista ksenoneista
illatiivi ksenoniin ksenoneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ksenonilla ksenoneilla
ablatiivi ksenonilta ksenoneilta
allatiivi ksenonille ksenoneille
muut sijamuodot
essiivi ksenonina ksenoneina
translatiivi ksenoniksi ksenoneiksi
abessiivi ksenonitta ksenoneitta
instruktiivi ksenonein
komitatiivi ksenoneine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ksenoni-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

kreikan ξένον (xenos) 'vieras, outo'[1]

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • ksenon Kielitoimiston sanakirjassa

Puola[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ksenon

  1. ksenon

Sloveeni[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ksenon

  1. ksenon

Lähteet[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Stwertka, Albert. A Guide to the Elements. Oxford University Press. 2002. Katkelmia Google Booksissa: s. 140 (englanniksi)