kruunaava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kruunaava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kruunata
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kruunaava | kruunaavat |
| genetiivi | kruunaavan | kruunaavien (kruunaavain) |
| partitiivi | kruunaavaa | kruunaavia |
| akkusatiivi | kruunaava; kruunaavan |
kruunaavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kruunaavassa | kruunaavissa |
| elatiivi | kruunaavasta | kruunaavista |
| illatiivi | kruunaavaan | kruunaaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kruunaavalla | kruunaavilla |
| ablatiivi | kruunaavalta | kruunaavilta |
| allatiivi | kruunaavalle | kruunaaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kruunaavana | kruunaavina |
| translatiivi | kruunaavaksi | kruunaaviksi |
| abessiivi | kruunaavatta | kruunaavitta |
| instruktiivi | – | kruunaavin |
| komitatiivi | – | kruunaavine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
| heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
| vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
| konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} | |