kourallinen
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]kourallinen (38)
- kouraan eli suljettuun kämmeneen mahtuva määrä
- Sain kahmaistuksi kourallisen karkkeja.
- kouran sisältö
- Poika sujautti koko kourallisen housujensa taskuun.
- (kuvaannollisesti) pieni määrä
- Tulihan sinne sakkia, mutta vain kourallinen.
- Olen kohdannut vain kourallisen ihmisiä, jotka pelottavat minua yhtä paljon kuin äitini.
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kourallinen | kouralliset |
| genetiivi | kourallisen | kourallisten kourallisien |
| partitiivi | kourallista | kourallisia |
| akkusatiivi | kourallinen; kourallisen |
kouralliset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kourallisessa | kourallisissa |
| elatiivi | kourallisesta | kourallisista |
| illatiivi | kouralliseen | kourallisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kourallisella | kourallisilla |
| ablatiivi | kouralliselta | kourallisilta |
| allatiivi | kouralliselle | kourallisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kourallisena (kourallisna) |
kourallisina |
| translatiivi | kouralliseksi | kourallisiksi |
| abessiivi | kourallisetta | kourallisitta |
| instruktiivi | – | kourallisin |
| komitatiivi | – | kourallisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kourallise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kourallis- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- kourallinen Kielitoimiston sanakirjassa