koulinta

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

koulinta (9-J)

  1. kouliminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkou̯lint̪ɑ/
  • tavutus: kou‧lin‧ta

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi koulinta koulinnat
genetiivi koulinnan koulintojen
(koulintain)
partitiivi koulintaa koulintoja
akkusatiivi koulinta;
koulinnan
koulinnat
sisäpaikallissijat
inessiivi koulinnassa koulinnoissa
elatiivi koulinnasta koulinnoista
illatiivi koulintaan koulintoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi koulinnalla koulinnoilla
ablatiivi koulinnalta koulinnoilta
allatiivi koulinnalle koulinnoille
muut sijamuodot
essiivi koulintana koulintoina
translatiivi koulinnaksi koulinnoiksi
abessiivi koulinnatta koulinnoitta
instruktiivi koulinnoin
komitatiivi koulintoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo koulinna-
vahva vartalo koulinta-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]