koste

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Koste ja koště


Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

koste (48)

  1. virran kohta, jossa virtaus on pieni

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkost̪eˣ/
  • tavutus: kos‧te

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi koste kosteet
genetiivi kosteen kosteiden
kosteitten
partitiivi kostetta kosteita
akkusatiivi koste;
kosteen
kosteet
sisäpaikallissijat
inessiivi kosteessa kosteissa
elatiivi kosteesta kosteista
illatiivi kosteeseen kosteisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kosteella kosteilla
ablatiivi kosteelta kosteilta
allatiivi kosteelle kosteille
muut sijamuodot
essiivi kosteena kosteina
translatiivi kosteeksi kosteiksi
abessiivi kosteetta kosteitta
instruktiivi kostein
komitatiivi kosteine-
+ omistusliite

Lainaukset[muokkaa]

1908. Uuno Sirelius: Suomalaisten kalastus, nide 3, s. 263

Nämä padot, jotka lyödään koskiin tai koviin virtoihin, laaditaan niin tiuhat, että niiden alle syntyy tyventö eli koste. Kalat, jotka virran kanssa käymästään taistelusta väsähtäneinä mielellään asettuvat tyventöön levähtämään, saarretaan jo edellä (s. 149) puheena olleella kostekulteella tai kostevadalla. Mutta pyynti suoritetaan paitsi keinotekoisista myöskin luonnonomaisista kosteista.

Saksa[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

koste

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä kosten
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä kosten
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä kosten
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kosten