koste
 |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]koste (48)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkost̪eˣ/
- tavutus: kos‧te
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | koste | kosteet |
| genetiivi | kosteen | kosteiden kosteitten |
| partitiivi | kostetta | kosteita |
| akkusatiivi | koste; kosteen |
kosteet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kosteessa | kosteissa |
| elatiivi | kosteesta | kosteista |
| illatiivi | kosteeseen | kosteisiin kosteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kosteella | kosteilla |
| ablatiivi | kosteelta | kosteilta |
| allatiivi | kosteelle | kosteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kosteena | kosteina |
| translatiivi | kosteeksi | kosteiksi |
| abessiivi | kosteetta | kosteitta |
| instruktiivi | – | kostein |
| komitatiivi | – | kosteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kostee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kostet- | |
Lainaukset
[muokkaa]1908. Uuno Sirelius: Suomalaisten kalastus, nide 3, s. 263
Nämä padot, jotka lyödään koskiin tai koviin virtoihin, laaditaan niin tiuhat, että niiden alle syntyy tyventö eli koste. Kalat, jotka virran kanssa käymästään taistelusta väsähtäneinä mielellään asettuvat tyventöön levähtämään, saarretaan jo edellä (s. 149) puheena olleella kostekulteella tai kostevadalla. Mutta pyynti suoritetaan paitsi keinotekoisista myöskin luonnonomaisista kosteista.
Saksa
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]koste
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä kosten
- (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä kosten
- (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä kosten
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kosten