kostaja
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kostaja (10)
- henkilö, joka kostaa jotakin
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkost̪ɑjɑ/
- tavutus: kos‧ta‧ja
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kostaja | kostajat |
| genetiivi | kostajan | kostajien (kostajain) |
| partitiivi | kostajaa | kostajia |
| akkusatiivi | kostaja; kostajan |
kostajat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kostajassa | kostajissa |
| elatiivi | kostajasta | kostajista |
| illatiivi | kostajaan | kostajiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kostajalla | kostajilla |
| ablatiivi | kostajalta | kostajilta |
| allatiivi | kostajalle | kostajille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kostajana | kostajina |
| translatiivi | kostajaksi | kostajiksi |
| abessiivi | kostajatta | kostajitta |
| instruktiivi | – | kostajin |
| komitatiivi | – | kostajine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kostaja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- kostaja Kielitoimiston sanakirjassa