kosija
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kosija (12)
- henkilö, joka kosii
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkosijɑ/
- tavutus: ko‧si‧ja
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kosija | kosijat |
| genetiivi | kosijan | kosijoiden kosijoitten (kosijain) |
| partitiivi | kosijaa | kosijoita |
| akkusatiivi | kosija; kosijan |
kosijat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kosijassa | kosijoissa |
| elatiivi | kosijasta | kosijoista |
| illatiivi | kosijaan | kosijoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kosijalla | kosijoilla |
| ablatiivi | kosijalta | kosijoilta |
| allatiivi | kosijalle | kosijoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kosijana | kosijoina |
| translatiivi | kosijaksi | kosijoiksi |
| abessiivi | kosijatta | kosijoitta |
| instruktiivi | – | kosijoin |
| komitatiivi | – | kosijoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kosija- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. henkilö, joka kosii
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- kosija Kielitoimiston sanakirjassa