korvo
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]korvo (1)
- kaksikorvainen saavi, kookas puuastia
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkorʋo/
- tavutus: kor‧vo
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | korvo | korvot |
| genetiivi | korvon | korvojen |
| partitiivi | korvoa | korvoja |
| akkusatiivi | korvo; korvon |
korvot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | korvossa | korvoissa |
| elatiivi | korvosta | korvoista |
| illatiivi | korvoon | korvoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | korvolla | korvoilla |
| ablatiivi | korvolta | korvoilta |
| allatiivi | korvolle | korvoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | korvona | korvoina |
| translatiivi | korvoksi | korvoiksi |
| abessiivi | korvotta | korvoitta |
| instruktiivi | – | korvoin |
| komitatiivi | – | korvoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | korvo- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- korvo Kielitoimiston sanakirjassa
Esperanto
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]korvo
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 335. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.