korventuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
korventuminen (38)
- teonnimi verbistä korventua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | korventuminen | korventumiset |
| genetiivi | korventumisen | korventumisten korventumisien |
| partitiivi | korventumista | korventumisia |
| akkusatiivi | korventuminen; korventumisen |
korventumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | korventumisessa | korventumisissa |
| elatiivi | korventumisesta | korventumisista |
| illatiivi | korventumiseen | korventumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | korventumisella | korventumisilla |
| ablatiivi | korventumiselta | korventumisilta |
| allatiivi | korventumiselle | korventumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | korventumisena (korventumisna) |
korventumisina |
| translatiivi | korventumiseksi | korventumisiksi |
| abessiivi | korventumisetta | korventumisitta |
| instruktiivi | – | korventumisin |
| komitatiivi | – | korventumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | korventumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
korventumis- | |