korvahuuhtelu
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
korvahuuhtelu (2)
- toimi, jossa korva tyhjennetään veden tai keittosuolaliuksen avulla korvavahasta eli vaikusta
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | korvahuuhtelu | korvahuuhtelut |
| genetiivi | korvahuuhtelun | korvahuuhtelujen korvahuuhteluiden korvahuuhteluitten |
| partitiivi | korvahuuhtelua | korvahuuhteluita korvahuuhteluja |
| akkusatiivi | korvahuuhtelu; korvahuuhtelun |
korvahuuhtelut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | korvahuuhtelussa | korvahuuhteluissa |
| elatiivi | korvahuuhtelusta | korvahuuhteluista |
| illatiivi | korvahuuhteluun | korvahuuhteluihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | korvahuuhtelulla | korvahuuhteluilla |
| ablatiivi | korvahuuhtelulta | korvahuuhteluilta |
| allatiivi | korvahuuhtelulle | korvahuuhteluille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | korvahuuhteluna | korvahuuhteluina |
| translatiivi | korvahuuhteluksi | korvahuuhteluiksi |
| abessiivi | korvahuuhtelutta | korvahuuhteluitta |
| instruktiivi | – | korvahuuhteluin |
| komitatiivi | – | korvahuuhteluine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | korvahuuhtelu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |