kortsu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kortsu (1)
- (arkikieltä) kondomi
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkort̪su/
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kortsu | kortsut |
| genetiivi | kortsun | kortsujen |
| partitiivi | kortsua | kortsuja |
| akkusatiivi | kortsu; kortsun |
kortsut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kortsussa | kortsuissa |
| elatiivi | kortsusta | kortsuista |
| illatiivi | kortsuun | kortsuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kortsulla | kortsuilla |
| ablatiivi | kortsulta | kortsuilta |
| allatiivi | kortsulle | kortsuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kortsuna | kortsuina |
| translatiivi | kortsuksi | kortsuiksi |
| abessiivi | kortsutta | kortsuitta |
| instruktiivi | – | kortsuin |
| komitatiivi | – | kortsuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kortsu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]1. kondomi
|
Ks. kondomi |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kortsu Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 526 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viro
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kortsu
- yksikön genetiivimuoto sanasta korts