korreloiminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
korreloiminen (38)
- teonnimi verbistä korreloida
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | korreloiminen | korreloimiset |
| genetiivi | korreloimisen | korreloimisten korreloimisien |
| partitiivi | korreloimista | korreloimisia |
| akkusatiivi | korreloiminen; korreloimisen |
korreloimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | korreloimisessa | korreloimisissa |
| elatiivi | korreloimisesta | korreloimisista |
| illatiivi | korreloimiseen | korreloimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | korreloimisella | korreloimisilla |
| ablatiivi | korreloimiselta | korreloimisilta |
| allatiivi | korreloimiselle | korreloimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | korreloimisena (korreloimisna) |
korreloimisina |
| translatiivi | korreloimiseksi | korreloimisiksi |
| abessiivi | korreloimisetta | korreloimisitta |
| instruktiivi | – | korreloimisin |
| komitatiivi | – | korreloimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | korreloimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
korreloimis- | |