korotus

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

korotus (39)

  1. jonkin siirtäminen ylemmäs
    Viimeinen riman korotus oli liikaa.
  2. jonkin lisääminen
    Korotukset palkkoihin olivat maltilliset.
  3. (musiikki, arkikieltä) ylennys

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /kɔrɔtus/

Taivutus[muokkaa]

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi korotus korotukset
genetiivi korotuksen korotusten
korotuksien
partitiivi korotusta korotuksia
akkusatiivi korotus; korotuksen korotukset
sisäpaikallissijat
inessiivi korotuksessa korotuksissa
elatiivi korotuksesta korotuksista
illatiivi korotukseen korotuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi korotuksella korotuksilla
ablatiivi korotukselta korotuksilta
allatiivi korotukselle korotuksille
muut sijamuodot
essiivi korotuksena korotuksina
translatiivi korotukseksi korotuksiksi
abessiivi korotuksetta korotuksitta
instruktiivi korotuksin
komitatiivi korotuksine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

hinnankorotus, indeksikorotus, korotuskuulustelu, korotusmerkki, kuoppakorotus, palkankorotus, pennikorotus, prosenttikorotus, tasokorotus, veronkorotus, vuokrankorotus, yleiskorotus

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • korotus Kielitoimiston sanakirjassa