Siirry sisältöön

korjuu

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

korjuu (17)

  1. se, kun korjataan (otetaan talteen)

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈkorjuː/
  • tavutus: kor‧juu

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi korjuu korjuut
genetiivi korjuun korjuiden
korjuitten
partitiivi korjuuta korjuita
akkusatiivi korjuu;
korjuun
korjuut
sisäpaikallissijat
inessiivi korjuussa korjuissa
elatiivi korjuusta korjuista
illatiivi korjuuseen
korjuuhun
korjuisiin
korjuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi korjuulla korjuilla
ablatiivi korjuulta korjuilta
allatiivi korjuulle korjuille
muut sijamuodot
essiivi korjuuna korjuina
translatiivi korjuuksi korjuiksi
abessiivi korjuutta korjuitta
instruktiivi korjuin
komitatiivi korjuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo korjuu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]

verbi korjata + johdin -uu

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • korjuu Kielitoimiston sanakirjassa