koristautuva
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
koristautuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä koristautua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | koristautuva | koristautuvat |
| genetiivi | koristautuvan | koristautuvien (koristautuvain) |
| partitiivi | koristautuvaa | koristautuvia |
| akkusatiivi | koristautuva; koristautuvan | koristautuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | koristautuvassa | koristautuvissa |
| elatiivi | koristautuvasta | koristautuvista |
| illatiivi | koristautuvaan | koristautuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | koristautuvalla | koristautuvilla |
| ablatiivi | koristautuvalta | koristautuvilta |
| allatiivi | koristautuvalle | koristautuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | koristautuvana | koristautuvina |
| translatiivi | koristautuvaksi | koristautuviksi |
| abessiivi | koristautuvatta | koristautuvitta |
| instruktiivi | – | koristautuvin |
| komitatiivi | – | koristautuvine |