koreileminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
koreileminen (38)
- teonnimi verbistä koreilla
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | koreileminen | koreilemiset |
| genetiivi | koreilemisen | koreilemisten koreilemisien |
| partitiivi | koreilemista | koreilemisia |
| akkusatiivi | koreileminen; koreilemisen |
koreilemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | koreilemisessa | koreilemisissa |
| elatiivi | koreilemisesta | koreilemisista |
| illatiivi | koreilemiseen | koreilemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | koreilemisella | koreilemisilla |
| ablatiivi | koreilemiselta | koreilemisilta |
| allatiivi | koreilemiselle | koreilemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | koreilemisena (koreilemisna) |
koreilemisina |
| translatiivi | koreilemiseksi | koreilemisiksi |
| abessiivi | koreilemisetta | koreilemisitta |
| instruktiivi | – | koreilemisin |
| komitatiivi | – | koreilemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | koreilemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
koreilemis- | |