kopla
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kopla (10)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkoplɑ/
- tavutus: kop‧la
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kopla | koplat |
| genetiivi | koplan | koplien (koplain) |
| partitiivi | koplaa | koplia |
| akkusatiivi | kopla; koplan |
koplat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | koplassa | koplissa |
| elatiivi | koplasta | koplista |
| illatiivi | koplaan | kopliin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | koplalla | koplilla |
| ablatiivi | koplalta | koplilta |
| allatiivi | koplalle | koplille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | koplana | koplina |
| translatiivi | koplaksi | kopliksi |
| abessiivi | koplatta | koplitta |
| instruktiivi | – | koplin |
| komitatiivi | – | kopline- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kopla- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
< ruotsi < ranska[1]
Käännökset[muokkaa]
1. ryhmä
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 377. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.