koostuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
koostuminen (38)
- teonnimi verbistä koostua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | koostuminen | koostumiset |
| genetiivi | koostumisen | koostumisten koostumisien |
| partitiivi | koostumista | koostumisia |
| akkusatiivi | koostuminen; koostumisen |
koostumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | koostumisessa | koostumisissa |
| elatiivi | koostumisesta | koostumisista |
| illatiivi | koostumiseen | koostumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | koostumisella | koostumisilla |
| ablatiivi | koostumiselta | koostumisilta |
| allatiivi | koostumiselle | koostumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | koostumisena (koostumisna) |
koostumisina |
| translatiivi | koostumiseksi | koostumisiksi |
| abessiivi | koostumisetta | koostumisitta |
| instruktiivi | – | koostumisin |
| komitatiivi | – | koostumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | koostumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
koostumis- | |