konsuli

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

konsuli (6)

  1. virkamies, joka kuuluu ulkomaanedustukseen ja joka mm. valvoo maansa kauppaetuja
  2. (historia) Rooman tasavallan kahden korkeimman virkamiehen nimitys
  3. (historia) Ranskan tasavallan kolmen korkeimman virkamiehen nimitys 1799–1804

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkonsuli/
  • tavutus: kon‧su‧li

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi konsuli konsulit
genetiivi konsulin konsulien
konsuleiden
konsuleitten
partitiivi konsulia konsuleita
konsuleja
akkusatiivi konsuli;
konsulin
konsulit
sisäpaikallissijat
inessiivi konsulissa konsuleissa
elatiivi konsulista konsuleista
illatiivi konsuliin konsuleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi konsulilla konsuleilla
ablatiivi konsulilta konsuleilta
allatiivi konsulille konsuleille
muut sijamuodot
essiivi konsulina konsuleina
translatiivi konsuliksi konsuleiksi
abessiivi konsulitta konsuleitta
instruktiivi konsulein
komitatiivi konsuleine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo konsuli-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • konsuli Kielitoimiston sanakirjassa