konstaileminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
konstaileminen (38)
- teonnimi verbistä konstailla
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | konstaileminen | konstailemiset |
| genetiivi | konstailemisen | konstailemisten konstailemisien |
| partitiivi | konstailemista | konstailemisia |
| akkusatiivi | konstaileminen; konstailemisen |
konstailemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | konstailemisessa | konstailemisissa |
| elatiivi | konstailemisesta | konstailemisista |
| illatiivi | konstailemiseen | konstailemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | konstailemisella | konstailemisilla |
| ablatiivi | konstailemiselta | konstailemisilta |
| allatiivi | konstailemiselle | konstailemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | konstailemisena (konstailemisna) |
konstailemisina |
| translatiivi | konstailemiseksi | konstailemisiksi |
| abessiivi | konstailemisetta | konstailemisitta |
| instruktiivi | – | konstailemisin |
| komitatiivi | – | konstailemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | konstailemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
konstailemis- | |