konnotaatio
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
konnotaatio (3)
- (kielitiede) oheismerkitys, ilmaisun herättämä mielleyhtymä; sanan sisältöä täydentävä vivahde, sivumerkitys, joka voi vaihdella yksilöittäin tai puhujaryhmittäin
- Sanaan kesä voi liittyä konnotaatio ’lämmin, miellyttävä loma-aika’.
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | konnotaatio | konnotaatiot |
| genetiivi | konnotaation | konnotaatioiden konnotaatioitten |
| partitiivi | konnotaatiota | konnotaatioita |
| akkusatiivi | konnotaatio; konnotaation |
konnotaatiot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | konnotaatiossa | konnotaatioissa |
| elatiivi | konnotaatiosta | konnotaatioista |
| illatiivi | konnotaatioon | konnotaatioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | konnotaatiolla | konnotaatioilla |
| ablatiivi | konnotaatiolta | konnotaatioilta |
| allatiivi | konnotaatiolle | konnotaatioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | konnotaationa | konnotaatioina |
| translatiivi | konnotaatioksi | konnotaatioiksi |
| abessiivi | konnotaatiotta | konnotaatioitta |
| instruktiivi | – | konnotaatioin |
| komitatiivi | – | konnotaatioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | konnotaatio- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. oheismerkitys, ilmaisun herättämä mielleyhtymä
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- konnotaatio Kielitoimiston sanakirjassa
- konnotaatio Tieteen termipankissa