konnotaatio
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
konnotaatio (3)
- (kielitiede) oheismerkitys, ilmaisun herättämä mielleyhtymä; sanan sisältöä täydentävä vivahde, sivumerkitys, joka voi vaihdella yksilöittäin tai puhujaryhmittäin
- Sanaan kesä voi liittyä konnotaatio ’lämmin, miellyttävä loma-aika’.
Käännökset[muokkaa]
1. oheismerkitys, ilmaisun herättämä mielleyhtymä
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- konnotaatio Kielitoimiston sanakirjassa
- konnotaatio Tieteen termipankissa