konkelo

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Konkelo

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

konkelo (2)

  1. kaatunut puu, joka nojaa pystyssä olevaan puuhun
    Metsän raivaaminen voi olla myös vaarallista, koska puiden toisiaan vasten painautumisen synnyttämä jännitys saattaa singota konkelon suurella voimalla arvaamattomaan suuntaan.
  2. (murteellinen) tilanne, jossa kaatunut puu nojaa pystyssä olevaan puuhun
    Siellä oli puu niin pahasti konkelossa, ettei se siitä ilman moottorisahaa mihinkään lähtenyt.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈko̞ŋke̞lo̞]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi konkelo konkelot
genetiivi konkelon konkelojen
konkeloiden
konkeloitten
partitiivi konkeloa konkeloita
konkeloja
akkusatiivi konkelo; konkelon konkelot
sisäpaikallissijat
inessiivi konkelossa konkeloissa
elatiivi konkelosta konkeloista
illatiivi konkeloon konkeloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi konkelolla
ablatiivi konkelolta konkeloilta
allatiivi konkelolle konkeloille
muut sijamuodot
essiivi konkelona konkeloina
translatiivi konkeloksi konkeloiksi
abessiivi konkelotta konkeloitta
instruktiivi konkeloin
komitatiivi konkeloine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

konkelopuu

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • konkelo Kielitoimiston sanakirjassa