konjugointi
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkonjuˌgoi̯nt̪i/
- tavutus: kon‧ju‧goin‧ti
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | konjugointi | konjugoinnit |
| genetiivi | konjugoinnin | konjugointien (konjugointein) |
| partitiivi | konjugointia | konjugointeja |
| akkusatiivi | konjugointi; konjugoinnin |
konjugoinnit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | konjugoinnissa | konjugoinneissa |
| elatiivi | konjugoinnista | konjugoinneista |
| illatiivi | konjugointiin | konjugointeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | konjugoinnilla | konjugoinneilla |
| ablatiivi | konjugoinnilta | konjugoinneilta |
| allatiivi | konjugoinnille | konjugoinneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | konjugointina | konjugointeina |
| translatiivi | konjugoinniksi | konjugoinneiksi |
| abessiivi | konjugoinnitta | konjugoinneitta |
| instruktiivi | – | konjugoinnein |
| komitatiivi | – | konjugointeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | konjugoinni- | |
| vahva vartalo | konjugointi- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]- verbi konjugoida (vartalo konjugoi- ) + johdin -nti
Käännökset
[muokkaa]1. konjugoiminen
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- konjugointi Kielitoimiston sanakirjassa