konjugointi

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

konjugointi (5-J)

  1. konjugoiminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkonjuˌgoi̯nt̪i/
  • tavutus: kon‧ju‧goin‧ti

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi konjugointi konjugoinnit
genetiivi konjugoinnin konjugointien
(konjugointein)
partitiivi konjugointia konjugointeja
akkusatiivi konjugointi;
konjugoinnin
konjugoinnit
sisäpaikallissijat
inessiivi konjugoinnissa konjugoinneissa
elatiivi konjugoinnista konjugoinneista
illatiivi konjugointiin konjugointeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi konjugoinnilla konjugoinneilla
ablatiivi konjugoinnilta konjugoinneilta
allatiivi konjugoinnille konjugoinneille
muut sijamuodot
essiivi konjugointina konjugointeina
translatiivi konjugoinniksi konjugoinneiksi
abessiivi konjugoinnitta konjugoinneitta
instruktiivi konjugoinnein
komitatiivi konjugointeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo konjugoinni-
vahva vartalo konjugointi-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]