kommunikoiminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kommunikoiminen (38)
- teonnimi verbistä kommunikoida
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kommunikoiminen | kommunikoimiset |
| genetiivi | kommunikoimisen | kommunikoimisten kommunikoimisien |
| partitiivi | kommunikoimista | kommunikoimisia |
| akkusatiivi | kommunikoiminen; kommunikoimisen |
kommunikoimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kommunikoimisessa | kommunikoimisissa |
| elatiivi | kommunikoimisesta | kommunikoimisista |
| illatiivi | kommunikoimiseen | kommunikoimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kommunikoimisella | kommunikoimisilla |
| ablatiivi | kommunikoimiselta | kommunikoimisilta |
| allatiivi | kommunikoimiselle | kommunikoimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kommunikoimisena (kommunikoimisna) |
kommunikoimisina |
| translatiivi | kommunikoimiseksi | kommunikoimisiksi |
| abessiivi | kommunikoimisetta | kommunikoimisitta |
| instruktiivi | – | kommunikoimisin |
| komitatiivi | – | kommunikoimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kommunikoimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kommunikoimis- | |