kommunikea
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kommunikea (12)
- tiedonanto, varsinkin viranomaisten julkaistavaksi antama ilmoitus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kommunikea | kommunikeat |
| genetiivi | kommunikean | kommunikeoiden kommunikeoitten (kommunikeain) |
| partitiivi | kommunikeaa | kommunikeoita |
| akkusatiivi | kommunikea; kommunikean |
kommunikeat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kommunikeassa | kommunikeoissa |
| elatiivi | kommunikeasta | kommunikeoista |
| illatiivi | kommunikeaan | kommunikeoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kommunikealla | kommunikeoilla |
| ablatiivi | kommunikealta | kommunikeoilta |
| allatiivi | kommunikealle | kommunikeoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kommunikeana | kommunikeoina |
| translatiivi | kommunikeaksi | kommunikeoiksi |
| abessiivi | kommunikeatta | kommunikeoitta |
| instruktiivi | – | kommunikeoin |
| komitatiivi | – | kommunikeoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kommunikea- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]1. tiedonanto, varsinkin viranomaisten julkaistavaksi antama ilmoitus
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kommunikea Kielitoimiston sanakirjassa