komeilu

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

komeilu (2)

  1. komeileminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkomei̯lu/
  • tavutus: ko‧mei‧lu

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi komeilu komeilut
genetiivi komeilun komeilujen
komeiluiden
komeiluitten
partitiivi komeilua komeiluita
komeiluja
akkusatiivi komeilu;
komeilun
komeilut
sisäpaikallissijat
inessiivi komeilussa komeiluissa
elatiivi komeilusta komeiluista
illatiivi komeiluun komeiluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi komeilulla komeiluilla
ablatiivi komeilulta komeiluilta
allatiivi komeilulle komeiluille
muut sijamuodot
essiivi komeiluna komeiluina
translatiivi komeiluksi komeiluiksi
abessiivi komeilutta komeiluitta
instruktiivi komeiluin
komitatiivi komeiluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo komeilu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

komeilunhalu

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • komeilu Kielitoimiston sanakirjassa