kolpakko
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- kahvallinen ja joskus kannellinen oluttuoppi
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkolpɑkːo/
- tavutus: kol‧pak‧ko
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kolpakko | kolpakot |
genetiivi | kolpakon | kolpakoiden kolpakoitten kolpakkojen |
partitiivi | kolpakkoa | kolpakkoja kolpakoita |
akkusatiivi | kolpakko; kolpakon |
kolpakot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kolpakossa | kolpakoissa |
elatiivi | kolpakosta | kolpakoista |
illatiivi | kolpakkoon | kolpakkoihin kolpakoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kolpakolla | kolpakoilla |
ablatiivi | kolpakolta | kolpakoilta |
allatiivi | kolpakolle | kolpakoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kolpakkona | kolpakkoina kolpakoina |
translatiivi | kolpakoksi | kolpakoiksi |
abessiivi | kolpakotta | kolpakoitta |
instruktiivi | – | kolpakoin |
komitatiivi | – | kolpakkoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | kolpako- | |
vahva vartalo | kolpakko- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia[muokkaa]
< venäjä[1]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kolpakko Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 367. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.