kolottaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kolottaminen (38)
- teonnimi verbistä kolottaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kolottaminen | kolottamiset |
| genetiivi | kolottamisen | kolottamisten kolottamisien |
| partitiivi | kolottamista | kolottamisia |
| akkusatiivi | kolottaminen; kolottamisen |
kolottamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kolottamisessa | kolottamisissa |
| elatiivi | kolottamisesta | kolottamisista |
| illatiivi | kolottamiseen | kolottamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kolottamisella | kolottamisilla |
| ablatiivi | kolottamiselta | kolottamisilta |
| allatiivi | kolottamiselle | kolottamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kolottamisena (kolottamisna) |
kolottamisina |
| translatiivi | kolottamiseksi | kolottamisiksi |
| abessiivi | kolottamisetta | kolottamisitta |
| instruktiivi | – | kolottamisin |
| komitatiivi | – | kolottamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kolottamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kolottamis- | |