kolmioiminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kolmioiminen (38)
- teonnimi verbistä kolmioida
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kolmioiminen | kolmioimiset |
| genetiivi | kolmioimisen | kolmioimisten kolmioimisien |
| partitiivi | kolmioimista | kolmioimisia |
| akkusatiivi | kolmioiminen; kolmioimisen |
kolmioimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kolmioimisessa | kolmioimisissa |
| elatiivi | kolmioimisesta | kolmioimisista |
| illatiivi | kolmioimiseen | kolmioimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kolmioimisella | kolmioimisilla |
| ablatiivi | kolmioimiselta | kolmioimisilta |
| allatiivi | kolmioimiselle | kolmioimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kolmioimisena (kolmioimisna) |
kolmioimisina |
| translatiivi | kolmioimiseksi | kolmioimisiksi |
| abessiivi | kolmioimisetta | kolmioimisitta |
| instruktiivi | – | kolmioimisin |
| komitatiivi | – | kolmioimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kolmioimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kolmioimis- | |