kolloidi
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]kolloidi (5)
- (kemia) ympäröivään väliaineeseen sekoittunut aine, joka muodostuu häviävän pienistä hiukkasista. Väliaineena saattaa toimia vesi, alkoholi, ilma, rasva tms.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkolːoi̯di/
- tavutus: kol‧loi‧di
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kolloidi | kolloidit |
| genetiivi | kolloidin | kolloidien (kolloidein) |
| partitiivi | kolloidia | kolloideja |
| akkusatiivi | kolloidi; kolloidin |
kolloidit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kolloidissa | kolloideissa |
| elatiivi | kolloidista | kolloideista |
| illatiivi | kolloidiin | kolloideihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kolloidilla | kolloideilla |
| ablatiivi | kolloidilta | kolloideilta |
| allatiivi | kolloidille | kolloideille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kolloidina | kolloideina |
| translatiivi | kolloidiksi | kolloideiksi |
| abessiivi | kolloiditta | kolloideitta |
| instruktiivi | – | kolloidein |
| komitatiivi | – | kolloideine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kolloidi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |