kolkuttaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kolkuttaminen (38)
- teonnimi verbistä kolkuttaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kolkuttaminen | kolkuttamiset |
| genetiivi | kolkuttamisen | kolkuttamisten kolkuttamisien |
| partitiivi | kolkuttamista | kolkuttamisia |
| akkusatiivi | kolkuttaminen; kolkuttamisen |
kolkuttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kolkuttamisessa | kolkuttamisissa |
| elatiivi | kolkuttamisesta | kolkuttamisista |
| illatiivi | kolkuttamiseen | kolkuttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kolkuttamisella | kolkuttamisilla |
| ablatiivi | kolkuttamiselta | kolkuttamisilta |
| allatiivi | kolkuttamiselle | kolkuttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kolkuttamisena (kolkuttamisna) |
kolkuttamisina |
| translatiivi | kolkuttamiseksi | kolkuttamisiksi |
| abessiivi | kolkuttamisetta | kolkuttamisitta |
| instruktiivi | – | kolkuttamisin |
| komitatiivi | – | kolkuttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kolkuttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kolkuttamis- | |