kolisteleminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kolisteleminen (38)
- teonnimi verbistä kolistella
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kolisteleminen | kolistelemiset |
| genetiivi | kolistelemisen | kolistelemisten kolistelemisien |
| partitiivi | kolistelemista | kolistelemisia |
| akkusatiivi | kolisteleminen; kolistelemisen |
kolistelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kolistelemisessa | kolistelemisissa |
| elatiivi | kolistelemisesta | kolistelemisista |
| illatiivi | kolistelemiseen | kolistelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kolistelemisella | kolistelemisilla |
| ablatiivi | kolistelemiselta | kolistelemisilta |
| allatiivi | kolistelemiselle | kolistelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kolistelemisena (kolistelemisna) |
kolistelemisina |
| translatiivi | kolistelemiseksi | kolistelemisiksi |
| abessiivi | kolistelemisetta | kolistelemisitta |
| instruktiivi | – | kolistelemisin |
| komitatiivi | – | kolistelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kolistelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kolistelemis- | |