kokkeli
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kokkeli (6)
- kokkareiksi hyydytetty tai saostettu ruoka, erit. munakokkeli
- (slangia, huume-) kokaiini
- Olin tykittänyt kokkelia kolme päivää putkeen meksikolaisen diilerini Marion kanssa, kun muistin keikkamme Arizonassa. (Kiedis, Anthony: Arpikudos)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkokːeli/
- tavutus: kok‧ke‧li
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kokkeli | kokkelit |
| genetiivi | kokkelin | kokkelien kokkeleiden kokkeleitten |
| partitiivi | kokkelia | kokkeleita kokkeleja |
| akkusatiivi | kokkeli; kokkelin |
kokkelit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kokkelissa | kokkeleissa |
| elatiivi | kokkelista | kokkeleista |
| illatiivi | kokkeliin | kokkeleihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kokkelilla | kokkeleilla |
| ablatiivi | kokkelilta | kokkeleilta |
| allatiivi | kokkelille | kokkeleille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kokkelina | kokkeleina |
| translatiivi | kokkeliksi | kokkeleiksi |
| abessiivi | kokkelitta | kokkeleitta |
| instruktiivi | – | kokkelein |
| komitatiivi | – | kokkeleine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kokkeli- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat
[muokkaa]1. ruoka
Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- kokkeli Kielitoimiston sanakirjassa