kokkaava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kokkaava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kokata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kokkaava | kokkaavat |
| genetiivi | kokkaavan | kokkaavien (kokkaavain) |
| partitiivi | kokkaavaa | kokkaavia |
| akkusatiivi | kokkaava; kokkaavan | kokkaavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kokkaavassa | kokkaavissa |
| elatiivi | kokkaavasta | kokkaavista |
| illatiivi | kokkaavaan | kokkaaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kokkaavalla | kokkaavilla |
| ablatiivi | kokkaavalta | kokkaavilta |
| allatiivi | kokkaavalle | kokkaaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kokkaavana | kokkaavina |
| translatiivi | kokkaavaksi | kokkaaviksi |
| abessiivi | kokkaavatta | kokkaavitta |
| instruktiivi | – | kokkaavin |
| komitatiivi | – | kokkaavine |