koijaaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
koijaaminen (38)
- teonnimi verbistä koijata
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | koijaaminen | koijaamiset |
| genetiivi | koijaamisen | koijaamisten koijaamisien |
| partitiivi | koijaamista | koijaamisia |
| akkusatiivi | koijaaminen; koijaamisen |
koijaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | koijaamisessa | koijaamisissa |
| elatiivi | koijaamisesta | koijaamisista |
| illatiivi | koijaamiseen | koijaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | koijaamisella | koijaamisilla |
| ablatiivi | koijaamiselta | koijaamisilta |
| allatiivi | koijaamiselle | koijaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | koijaamisena (koijaamisna) |
koijaamisina |
| translatiivi | koijaamiseksi | koijaamisiksi |
| abessiivi | koijaamisetta | koijaamisitta |
| instruktiivi | – | koijaamisin |
| komitatiivi | – | koijaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | koijaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
koijaamis- | |