kohentuva
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kohentuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kohentua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kohentuva | kohentuvat |
| genetiivi | kohentuvan | kohentuvien (kohentuvain) |
| partitiivi | kohentuvaa | kohentuvia |
| akkusatiivi | kohentuva; kohentuvan | kohentuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kohentuvassa | kohentuvissa |
| elatiivi | kohentuvasta | kohentuvista |
| illatiivi | kohentuvaan | kohentuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kohentuvalla | kohentuvilla |
| ablatiivi | kohentuvalta | kohentuvilta |
| allatiivi | kohentuvalle | kohentuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kohentuvana | kohentuvina |
| translatiivi | kohentuvaksi | kohentuviksi |
| abessiivi | kohentuvatta | kohentuvitta |
| instruktiivi | – | kohentuvin |
| komitatiivi | – | kohentuvine |