kohentuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kohentuminen (38)
- teonnimi verbistä kohentua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kohentuminen | kohentumiset |
| genetiivi | kohentumisen | kohentumisten kohentumisien |
| partitiivi | kohentumista | kohentumisia |
| akkusatiivi | kohentuminen; kohentumisen |
kohentumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kohentumisessa | kohentumisissa |
| elatiivi | kohentumisesta | kohentumisista |
| illatiivi | kohentumiseen | kohentumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kohentumisella | kohentumisilla |
| ablatiivi | kohentumiselta | kohentumisilta |
| allatiivi | kohentumiselle | kohentumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kohentumisena (kohentumisna) |
kohentumisina |
| translatiivi | kohentumiseksi | kohentumisiksi |
| abessiivi | kohentumisetta | kohentumisitta |
| instruktiivi | – | kohentumisin |
| komitatiivi | – | kohentumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kohentumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kohentumis- | |