kohahdus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- hetkellinen, epämääräinen ääni
- Yleisön joukossa kuului kohahdus.
- (slangia) MDMA:n toimimisen alkamisessa tuntuva äkillinen hyvän olon ja energisyyden tunne
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkohɑhdus/
- tavutus: ko‧hah‧dus
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kohahdus | kohahdukset |
genetiivi | kohahduksen | kohahdusten kohahduksien |
partitiivi | kohahdusta | kohahduksia |
akkusatiivi | kohahdus; kohahduksen |
kohahdukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kohahduksessa | kohahduksissa |
elatiivi | kohahduksesta | kohahduksista |
illatiivi | kohahdukseen | kohahduksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kohahduksella | kohahduksilla |
ablatiivi | kohahdukselta | kohahduksilta |
allatiivi | kohahdukselle | kohahduksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kohahduksena | kohahduksina |
translatiivi | kohahdukseksi | kohahduksiksi |
abessiivi | kohahduksetta | kohahduksitta |
instruktiivi | – | kohahduksin |
komitatiivi | – | kohahduksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kohahdukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kohahdus- |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kohahdus Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39