kohahdus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kohahdus (39)[1]

  1. hetkellinen, epämääräinen ääni
    Yleisön joukossa kuului kohahdus.
  2. (slangia) MDMA:n toimimisen alkamisessa tuntuva äkillinen hyvän olon ja energisyyden tunne

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkohɑhdus/
  • tavutus: ko‧hah‧dus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kohahdus kohahdukset
genetiivi kohahduksen kohahdusten
kohahduksien
partitiivi kohahdusta kohahduksia
akkusatiivi kohahdus;
kohahduksen
kohahdukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kohahduksessa kohahduksissa
elatiivi kohahduksesta kohahduksista
illatiivi kohahdukseen kohahduksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kohahduksella kohahduksilla
ablatiivi kohahdukselta kohahduksilta
allatiivi kohahdukselle kohahduksille
muut sijamuodot
essiivi kohahduksena kohahduksina
translatiivi kohahdukseksi kohahduksiksi
abessiivi kohahduksetta kohahduksitta
instruktiivi kohahduksin
komitatiivi kohahduksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kohahdukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kohahdus-

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39