koetin
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- sondi, luotain tai muu mittausväline; pieni laite, jota käytetään tutkimaan tai mittaamaan jotakin
- (lääketiede) joidenkin putkimaisten elinten tunnusteluun tai tunnustelemiseen käytettävä puikko, sondi
- reagenssina käytettävä aine, jonka avulla voidaan määrittää, mikä taudinaiheuttaja on aiheuttanut infektion
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkoet̪in/
- tavutus: ko‧e‧tin
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | koetin | koettimet |
| genetiivi | koettimen | koettimien koetinten |
| partitiivi | koetinta | koettimia |
| akkusatiivi | koetin; koettimen |
koettimet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | koettimessa | koettimissa |
| elatiivi | koettimesta | koettimista |
| illatiivi | koettimeen | koettimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | koettimella | koettimilla |
| ablatiivi | koettimelta | koettimilta |
| allatiivi | koettimelle | koettimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | koettimena (koetinna) |
koettimina |
| translatiivi | koettimeksi | koettimiksi |
| abessiivi | koettimetta | koettimitta |
| instruktiivi | – | koettimin |
| komitatiivi | – | koettimine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | koettime- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
koetin- | |
Etymologia
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- koetin Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi
[muokkaa]koetin
- indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä koettaa