kiveäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kiveäminen (38)
- teonnimi verbistä kivetä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiveäminen | kiveämiset |
| genetiivi | kiveämisen | kiveämisten kiveämisien |
| partitiivi | kiveämistä | kiveämisiä |
| akkusatiivi | kiveäminen; kiveämisen |
kiveämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiveämisessä | kiveämisissä |
| elatiivi | kiveämisestä | kiveämisistä |
| illatiivi | kiveämiseen | kiveämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiveämisellä | kiveämisillä |
| ablatiivi | kiveämiseltä | kiveämisiltä |
| allatiivi | kiveämiselle | kiveämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiveämisenä (kiveämisnä) |
kiveämisinä |
| translatiivi | kiveämiseksi | kiveämisiksi |
| abessiivi | kiveämisettä | kiveämisittä |
| instruktiivi | – | kiveämisin |
| komitatiivi | – | kiveämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kiveämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kiveämis- | |