kivahtaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kivahtaminen (38)
- teonnimi verbistä kivahtaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kivahtaminen | kivahtamiset |
| genetiivi | kivahtamisen | kivahtamisten kivahtamisien |
| partitiivi | kivahtamista | kivahtamisia |
| akkusatiivi | kivahtaminen; kivahtamisen |
kivahtamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kivahtamisessa | kivahtamisissa |
| elatiivi | kivahtamisesta | kivahtamisista |
| illatiivi | kivahtamiseen | kivahtamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kivahtamisella | kivahtamisilla |
| ablatiivi | kivahtamiselta | kivahtamisilta |
| allatiivi | kivahtamiselle | kivahtamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kivahtamisena (kivahtamisna) |
kivahtamisina |
| translatiivi | kivahtamiseksi | kivahtamisiksi |
| abessiivi | kivahtamisetta | kivahtamisitta |
| instruktiivi | – | kivahtamisin |
| komitatiivi | – | kivahtamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kivahtamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kivahtamis- | |