kitti

Wikisanakirjasta
Katso myös: Kitti

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kitti (5-C)

  1. halkeamien ja kolojen täyte- ja siloitemassa, joka kuivuessaan kovettuu
  2. ikkunalasien kiinnittämiseen käytettävä kovettuva massa, ikkunakitti
  3. (kuvaannollisesti) kittijuustoon muodostuva kittimäinen pinta

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkit̪ːi/, [ˈk̟it̪̪ːi]
  • tavutus: kit‧ti

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kitti kitit
genetiivi kitin kittien
(kittein)
partitiivi kittiä kittejä
akkusatiivi kitti;
kitin
kitit
sisäpaikallissijat
inessiivi kitissä kiteissä
elatiivi kitistä kiteistä
illatiivi kittiin kitteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kitillä kiteillä
ablatiivi kitiltä kiteiltä
allatiivi kitille kiteille
muut sijamuodot
essiivi kittinä kitteinä
translatiivi kitiksi kiteiksi
abessiivi kitittä kiteittä
instruktiivi kitein
komitatiivi kitteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kiti-
vahva vartalo kitti-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

ruotsin kielen kitt kautta saksan kielen Kitt

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

ikkunakitti, kittijuusto, kittiveitsi, tiivistyskitti

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kitti Kielitoimiston sanakirjassa