kiteisyys

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kiteisyys (40)

  1. se, että on kiteinen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkit̪ei̯syːs/
  • tavutus: ki‧tei‧syys

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kiteisyys kiteisyydet
genetiivi kiteisyyden kiteisyyksien
partitiivi kiteisyyttä kiteisyyksiä
akkusatiivi kiteisyys;
kiteisyyden
kiteisyydet
sisäpaikallissijat
inessiivi kiteisyydessä kiteisyyksissä
elatiivi kiteisyydestä kiteisyyksistä
illatiivi kiteisyyteen kiteisyyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kiteisyydellä kiteisyyksillä
ablatiivi kiteisyydeltä kiteisyyksiltä
allatiivi kiteisyydelle kiteisyyksille
muut sijamuodot
essiivi kiteisyytenä kiteisyyksinä
translatiivi kiteisyydeksi kiteisyyksiksi
abessiivi kiteisyydettä kiteisyyksittä
instruktiivi kiteisyyksin
komitatiivi kiteisyyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kiteisyyde-
vahva vartalo kiteisyyte-
konsonantti-
vartalo
kiteisyyt-

Etymologia[muokkaa]

sanan kiteinen vartalosta kiteis- ja suffiksista -yys

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]