kirkkomaalari
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- taidemaalari joka koristelee kirkon sisätiloja
- vapaudenajan alkupuolella toiminut kirkkomaalari ja maalarimestari Claes (Klaus) Lang
- Toppelius työskenteli isänsä apulaisena maalausurakoissa ja päätyi tätä kautta kirkkomaalarin ammattiin.
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kirkkomaalari | kirkkomaalarit |
| genetiivi | kirkkomaalarin | kirkkomaalarien kirkkomaalareiden kirkkomaalareitten |
| partitiivi | kirkkomaalaria | kirkkomaalareita kirkkomaalareja |
| akkusatiivi | kirkkomaalari; kirkkomaalarin |
kirkkomaalarit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kirkkomaalarissa | kirkkomaalareissa |
| elatiivi | kirkkomaalarista | kirkkomaalareista |
| illatiivi | kirkkomaalariin | kirkkomaalareihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kirkkomaalarilla | kirkkomaalareilla |
| ablatiivi | kirkkomaalarilta | kirkkomaalareilta |
| allatiivi | kirkkomaalarille | kirkkomaalareille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kirkkomaalarina | kirkkomaalareina |
| translatiivi | kirkkomaalariksi | kirkkomaalareiksi |
| abessiivi | kirkkomaalaritta | kirkkomaalareitta |
| instruktiivi | – | kirkkomaalarein |
| komitatiivi | – | kirkkomaalareine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kirkkomaalari- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kirkkomaalari Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6