kirittäminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kirittäminen (38)
- teonnimi verbistä kirittää
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kirittäminen | kirittämiset |
| genetiivi | kirittämisen | kirittämisten kirittämisien |
| partitiivi | kirittämistä | kirittämisiä |
| akkusatiivi | kirittäminen; kirittämisen |
kirittämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kirittämisessä | kirittämisissä |
| elatiivi | kirittämisestä | kirittämisistä |
| illatiivi | kirittämiseen | kirittämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kirittämisellä | kirittämisillä |
| ablatiivi | kirittämiseltä | kirittämisiltä |
| allatiivi | kirittämiselle | kirittämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kirittämisenä (kirittämisnä) |
kirittämisinä |
| translatiivi | kirittämiseksi | kirittämisiksi |
| abessiivi | kirittämisettä | kirittämisittä |
| instruktiivi | – | kirittämisin |
| komitatiivi | – | kirittämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kirittämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kirittämis- | |