kiriminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kiriminen (38)
- teonnimi verbistä kiriä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiriminen | kirimiset |
| genetiivi | kirimisen | kirimisten kirimisien |
| partitiivi | kirimistä | kirimisiä |
| akkusatiivi | kiriminen; kirimisen |
kirimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kirimisessä | kirimisissä |
| elatiivi | kirimisestä | kirimisistä |
| illatiivi | kirimiseen | kirimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kirimisellä | kirimisillä |
| ablatiivi | kirimiseltä | kirimisiltä |
| allatiivi | kirimiselle | kirimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kirimisenä (kirimisnä) |
kirimisinä |
| translatiivi | kirimiseksi | kirimisiksi |
| abessiivi | kirimisettä | kirimisittä |
| instruktiivi | – | kirimisin |
| komitatiivi | – | kirimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kirimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kirimis- | |