kipsaaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kipsaaminen (38)
- teonnimi verbistä kipsata
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kipsaaminen | kipsaamiset |
| genetiivi | kipsaamisen | kipsaamisten kipsaamisien |
| partitiivi | kipsaamista | kipsaamisia |
| akkusatiivi | kipsaaminen; kipsaamisen |
kipsaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kipsaamisessa | kipsaamisissa |
| elatiivi | kipsaamisesta | kipsaamisista |
| illatiivi | kipsaamiseen | kipsaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kipsaamisella | kipsaamisilla |
| ablatiivi | kipsaamiselta | kipsaamisilta |
| allatiivi | kipsaamiselle | kipsaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kipsaamisena (kipsaamisna) |
kipsaamisina |
| translatiivi | kipsaamiseksi | kipsaamisiksi |
| abessiivi | kipsaamisetta | kipsaamisitta |
| instruktiivi | – | kipsaamisin |
| komitatiivi | – | kipsaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kipsaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kipsaamis- | |